Syksy

Kyllä taas huomaa, että jokavuotinen syksy on saapunut vieraaksemme. Tänäänkin istuskelin asunnossani neljään asti pelkästään kylpytakissa ja pohdiskelin, josko ne möisivät minulle Jack Danielsia alkossa jos menisin sinne kylpytakkiin ja boksereihin sonnustautuneena. Itsensä pukeminen kun on näin syksyisin niin kovin raskasta.

Ihminen joutuu hirvittävän kriisin valtaan kun tajuaa, että vaatteita on puettava enemmän kuin kesällä. Ahdistaa jo ajatuskin sellaisesta eikä vaatteiden alle sulloutumisesta tule alkuunkaan mitään. Istutaan vain jakkaralla bokserit jalassa ja odotetaan, että äiti tulisi toiselta puolen Suomea pukemaan.. Ei hän tule vaikka on sinulle yhden ihmiselämän velkaa.

Minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on vanha kylpytakkini jonka suojissa voin ajatella synkkyyksiä syksyn harmaina päivinä, jolloin yötkin tuntuvat päivää valoisammilta.

Muiden ahdistus sentään piristää minuakin: Nightwish hajoaa ja tuhannet nuoret viiltävät pieniä ranteitaan vihaten äitejään jotka ovat heille yhden ihmiselämän velkaa.

Sikalassakin on karjuja

Olen huomannut lukuisten ryyppyreissujeni aikana, että pidän huutamisesta tai ainakin tavallista kovaäänisemmin puhumisesta. Huutaessa sanat soljuvat suusta lähes itsestään ja hengitys tuo puheelle oman rytminsä. Huutamalla saa puheeseen aivan erilaista pontta ja tunnetta kuin kenkiä kohti hiljaa jupisemalla. Karjahdellessa voi heilahdella holtittomasti puolelta toiselle ja lennättää kuolaa kuin parahin laama. Hitlerkin huutamisen voiman ymmärsi.

Huutamalla voit kertoa huikean tarinasi vaikka seurassasi olisi ärsyttäviä päällepuhujia ja keskeyttäjiä. Tämä voi olla sinunkin valttikorttisi tarinankertojien runsaslukuisessa seurassa. HUUDA NIIN SINUT KUULLAAN! Vaikka välttämättä ei haluttaisikaan...

Voi kunpa voisin hoitaa arkiaskareenikin huutaen. "KILO POTTUJA KIITOOOOS!!"

Vitutuksen perusteet osa 1

Usein on minulta kysytty, että onko maailmassa mitään mikä ei minua vituttaisi. Vastaukseni tähän on monitahoinen ja vituttava.

FYSIIKKA & METAFYSIIKKA
Maailmankaikkeus koostuu atomiakin pienemmistä osasista ja nämä kaikki osaset vituttavat minua. Miksikö? No koska ne ovat niin pieniä ettei niitä voi nähdä ja ne valuvat housun vyötäröstä sisään ja pakaroiden välissä hankaavat ikävästi. Ne menevät hengittäessä sieraimeen ja vituttavat siellä. Kertakaikkisen vituttavaa. Ja sitä myöten kaikki näistä partikkeleista muodostuvat asiat vituttavat minua myös, eli siis ihan kaikki.

Greetings from Tornio

Muutin tässä taannoin takaisin tänne Perämeren peräreiän (Kemin) taakse, eli peräsuoleen. Uudenkarheaan asuntooni ensimmäistä kertaa astuessani huomasin hämmästyksekseni, että sen siivous oli jätetty täysin retuperälle. Huone oli niin saastainen, että hämmästelin, etten löytänyt lattialta ihka-aitoja paskakasojakin.

Entisen asukkaan nimi on tiedossa nähtäessä häntä on mulkaistava vihaisesti. Miettiköön hän tätä rikostaan ja pohtikoon mielensä syvimmissä sopukoissa sen suhdetta tähän mulkaisurangaistukseen. Kysyköön hän itseltään, kannattiko?

Tässä asiassa eniten minua ihmetyttää Tornion asuntotoimiston menettely. Soittaessani kyseiseen toimistoon korvausasiossa, minulle kerrottiin tylysti töksäyttäen, että minun olisi pitänyt ilmoittaa asiasta etukäteen. Kysyessäni, "kuinka vitussa olisin voinut tietää etukäteen", korjasi tympeä miesääni aiempaa lausuntoaan, "no ainakin hyvissä ajoin". Muutin asuntooni sen oltua tyhjänä jo melkein viikon, eikä sitä tuona aikana ollut käynyt kukaan tarkistamassa. Onko se nyt saatana oikeasti niin, että asunnon kunnon tarkistaminen ja siivoojien paikalle hälyttäminen on kenties säästötarkoituksissa jätetty uuden asukkaan niskoille? Minusta vain tuntuu, että siellä toimistolla on nyt joku jättänyt hommansa hoitamatta. Vitun laiskat paskiaiset!