maanantaina, lokakuuta 24, 2005

Sikalassakin on karjuja

Olen huomannut lukuisten ryyppyreissujeni aikana, että pidän huutamisesta tai ainakin tavallista kovaäänisemmin puhumisesta. Huutaessa sanat soljuvat suusta lähes itsestään ja hengitys tuo puheelle oman rytminsä. Huutamalla saa puheeseen aivan erilaista pontta ja tunnetta kuin kenkiä kohti hiljaa jupisemalla. Karjahdellessa voi heilahdella holtittomasti puolelta toiselle ja lennättää kuolaa kuin parahin laama. Hitlerkin huutamisen voiman ymmärsi.

Huutamalla voit kertoa huikean tarinasi vaikka seurassasi olisi ärsyttäviä päällepuhujia ja keskeyttäjiä. Tämä voi olla sinunkin valttikorttisi tarinankertojien runsaslukuisessa seurassa. HUUDA NIIN SINUT KUULLAAN! Vaikka välttämättä ei haluttaisikaan...

Voi kunpa voisin hoitaa arkiaskareenikin huutaen. "KILO POTTUJA KIITOOOOS!!"