perjantaina, helmikuuta 16, 2007

IHME RIPPILEIRILLÄ: Henget puhuivat ja nuorukainen koki herätyksen!

Tänään ajattelin purkaa mielessäni heränneitä ajatuksia eräästä eilisen iltapäivälehtien uutisoimasta globaalisti tärkeästä tapauksesta.

ILTALEHTI 15.2.2007

Syyttäjä: Piereminen päin kasvoja ei ollut rikos

Rippikoululeirin isoinen ei joudu syytteeseen siitä, että hän pieraisi päin rippikoululaisen kasvoja rippikoululeirillä Iisalmessa viime kesänä.

17-vuotiaan nuorukaisen tehtävänä oli varmistaa, että oppilaat heräävät aamuisin. Kun yksi poika ei herännyt, isoinen pieraisi hänen kasvojensa edessä.

Herätetty itse ei halunnut nostaa rikosjuttua asiasta, mutta hänen vanhempansa veivät sen poliisitutkintaan. Heidän mielestään kyseessä oli sukupuolisiveellisyyttä loukkaava teko.

Ei herättänyt pahennusta

Ylä-Savon kihlakunnansyyttäjä totesi päätöksessään, että ollakseen rangaistava sukupuolisiveellisyyttä koskeva teko vaatii, että se on tehty julkisesti. Leirin osallistujat on kuitenkin valittu, joten teon kohteena ei ollut ennalta määräämätön joukko ihmisiä. Teko ei myöskään aiheuttanut pahennusta, koska uhri itsekin piti sitä vitsinä.

Asiasta kertoi Iisalmen Sanomat torstaina.

----------------------------------------------------

Ohitin uutisen aluksi sitä sen kummemmin pohtimatta, mutta jonkinmoinen jälkimaku siitä jäi ja rupesin pohdiskelemaan erinäisiä asioita tuohon uutiseen liittyen.

Ihmettelen suuresti tämän naamalle pierryn yksilön vanhempien toimia. Eivätkö he ole ikinä olleet lapsia tai teini-ikäisiä, vai onko jo seniiliys iskenyt? Varmasti heidän nuoruudessaankin naamoille piertiin ja hurjimmat saattoivat jopa läiskytellä peniksiään nukkuvan toverin naamalle ilman sen kummallisempaa seksuaalista merkitystä. Voihan tietenkin olla, että naamalle piereskelyllä on kyseisen pariskunnan makuukammarissa eroottinen funktio.

Uutisen lopussa sanotaan, että itse naamapieru-uhri oli tulkinnut tilanteen vitsiksi, eikä täten halunnut asiasta tehdä numeroa. Vanhemmat tosin päättivät auttaa tuota märkäkorvaista jälkeläistään, joka ei vielä nuorison edustajana ymmärrä omaa etuaan. Nyt oikeus on puhunut: tilanteessa ei tapahtunut rikosta, mutta onneksi sentään asiasta on tehty kansallisen tason uutinen.

Vaikka itse uutisessa ei uhrin nimeä mainitakaan, niin oletettavasti uhrin tutut, tuttujen tutut sekä tuttujen tuttujen tutut tietävät kuka tämä pierukasvoinen nuorukainen on ja varmasti hänelle myös huumorisävytteistä palautetta asiasta antavat. Jos tämä asia ei ollut nulikalle aiemmin mitenkään arka aihe, niin nyt siitä ainakin on sellainen tulossa. Hänen vanhempansa ovat laupeudessaan ja oikeudenjanossaan sen hänelle suoneet. Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla.

Vielä lopuksi muistelmia omasta rippikoulustani: Syrjäkyläläisistä koostuva rippikouluryhmämme oli hyvin pieni ja meillä oli vain kolme isosta. Kolme toinen toistaan ihanampaa nuorta naisen alkua, joiden huomiosta olisin antanut kaikkeni, mutta eiväthän he edes pieraisseet minuun päin.

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

GONE TO THE FUTURE, BABY!

Haluan matkustaa ajassa. Odotan tulevaa ja haikailen takaisin menneeseen. En ole juurikaan ollut nykyisyyteen tyytyväinen sitten lapsuusaikojeni. Tästä syystä aikamatkailu kiehtoo mieltäni suunnattomasti.

Käytännössähän aikamatkailu on mahdollista. Sitä tapahtuu kokoajan. Maallinen soutuveneemme kun lipuu tässä elämän virrassa ajannopeudella. Eikö sekin voida laskea jo matkaamiseksi. Peruuttaminen tai virran nopeuttaminen lienee kuitenkin vielä ja kenties aina pelkkää fantasiaa.

Jos aikamatkailun manipulointi joskus mahdollistuukin, niin se ei uskomukseni mukaan tule ikinä olemaan valtaväestön harraste: muutoinhan merkkejä näistä tulevaisuuden seikkailijoista olisi nähtävillä nykypäivänä ja menneisyydessä. Aivan varmasti joku tulisi menneisyyteen muuttamaan omaa nykypäiväänsä tai muuten vain haluaisi tulla kerskailemaan yleisölle tulevaisuuden ihmisen statuksellaan. Ja joku keinottelija voisi tuoda aikakoneen tekemiseen tarvittavan teknisen tiedon nykypäivään tai jopa kauemmas menneisyyteen, jolloin aikakoneen keksiminen ei olisi enää huomisen haave. Ehkä siitä kilpailtaisiinkiin, kuka vie aikakoneen valmistamisen kauemmaksi menneisyyteen. Täten jos aikakone keksittäisiin ja aikamatkailu tulisi yleiseksi huviksi, olisi aikamatkailu jo nykypäivää ja olisi ollut sitä jo eilenkin.

Alunperin aikakoneen keksiminen voisi tapahtua niin, että joku kyseisen aparaatin oikea keksiä uurastaisi yhdessä aikajatkumossa aikamatkailu-alan opintojen parissa ja lopulta kehittäisi tavan liikkua ajassa vapaasti, sen jälkeen hän voisi palata menneisyyteen ja kertoa itselleen tiedoistaan olennaisimmat kohdat, jolloin tämän henkilön ei tarvitsi enää hankkia suunnatonta tietämystä ja aikakoneen keksiminen tapahtuisikin suhteellisen kivuttomasti.

Haluan vielä tämän viestin lopuksi ottaa yhteyttä noihin tulevaisuuden tallaajiin:

10.2 2007
Osmo tässä terve

Mitäs tuumaisitte semmoisesta jos kävisitte vähän pyörähtämässä täällä menneisyydessä. Sanotaanko nyt vaikka vuodessa 2007. Tänä iltana ei vielä oikein passaa, mutta kerron tarkemman ajankohdan ja paikan ilmoitan myöhemmin. Ei varmaan tuota teille kumminkaan ongelmia vaikka ilmoittaisin teille tämän omasta näkökulmastani kiireellisellä aikataululla. Onhan teillä sentään aikaa vuosisatoja ellei tuhansiakin katsella reittihausta, että missä tämä tämmöinen paikka nyt onkaan

Terveisin nimim. Eilisen teeren poika


Sitten kun minut haetaan, kirjoitan asuntoni seinään "GONE TO FUTURE, BABY!" ja siitä ihmiset tietävät, että olen mennyt toiseen aikaan.