Naiset tekevät miehistä paskakasoja tai selkärangattomia kynnysmattoja!

10 vuotta kestäneissä empiirisissä tutkimuksissani olen todennut nuorten naisten pitävän mulkeroista ja vanhempien naisten taas etsivän enneminkin mukavaa miestä (Ahven, Yöelämä 1997-2007). Oheisesta kaaviosta näemme kuinka naisen miesmaku kehittyy iän myötä varsin suoraviivaisesesti:
Nuorelle mukavalle miehelle, nuoren naisen oikukas miesmaku on varsin ongelmallinen ja mies joutuukin kokemaan useita ikäviä pettymyksiä. Vuosien taistelu pettymysten ja sydänsurujen parissa vaikuttavat mieheen niin, että hänen sydämestään katoaa toiveikkuss, ilo ja vitsien kerronta. Mies menee katkeroituneena baariin itkemään, muttei saa edes säälipillua vaikka turauttaa useita tippoja kyynelnestettä silmämunastaan. Lopulta hän päätyy räyhäämään nakkikioskin edustalle ja on täten muuttunut psyykeeltään edustamaan teini-ikäisten tyttöjen miesihannetta, mutta ikähaarukka on jo väärä.

Oheisessa kaaviossa voimme nähdä mukavan miehen henkisen kehityksen verrattuna sitä naisten miesmaun kehitykseen:
Niinkuin voimme kaaviosta nähdä, tietyssä iässä miehen mulkerous ja naisen miesmaku väkisinkin kohtaavat. Tässä vaiheessa miehen tulisi toimia aktiivisesti ja ryyppäillä sosiaalisesti, jolloin hän voisi saada jo kauan hamuamansa naisystävän. Jos tämän risteämishetken päästää ohitseen, on myöhäistä muuttua ja miehestä tulee kasa paskaa! Jos taas mies onnistuu saamaan naisen, ei hän välttämättä saavutakaan täyden mulkeron statusta, vaan mulkerous hänessä taantuu lähes tyystin ja hänestä voi jopa tulla lussumpi kuin koskaan ennen.

Tämän jälkeen mies voikin onnellisena palvella naista tämän kynnysmattona.

"Liian älykäs työtehtäviini" -pohdintani hedelmöitti itsensä

Moni itseni ikäinen tai varttuneempi lukija saattaa muistaa sen eläinaiheisen visailuohjelman joka ylen kanavalla pyöri joskus 90-luvun alkupuolella. Olisiko ollut "Mikä, mikä viidakkokirja" nimeltään tuo kansakuntamme muistin roskaposti?

Kyseisessä ohjelmassa näytettiin aikalailla säännöllisesti erilaisia videopätkiä ihmisapinoista, joille oli järjestetty kinkkisiä ongelmatilanteita. Yksi vakio-ongelmista oli etäinen eväs -temppu. Tutkijat, hupailijat tai kiusantekijät olivat laittaneet poloiselle apinalle evästä paikkaan johon se ei voinut oikein käsin yltää, joten apinan tuli käyttää päätään ja useimmiten apina onnistuikin sörkkimään löytämällään kepukalla aterian käden ulottuville ja sitä kautta suuhunsa.

Minä muistelen noita videoita töissä usein. Näen itseni tuona apinana. Toisinaan ongelmatilanteissa töissä etsin käsiini jonkun symboolisen kepukan jolla sörkin symboolisen aterian symboolisen käden ulottuville. Ainoa ero apinoihin tilanteessa on se, etten usko apinoiden alyävän arvostaa älyään, mutta voi herran jumala, että minä osaankin olla ylpeä ratkaistuani näitä lapsellisen yksinkertaisia pulmia!

"Behold! I got the banana because of my high level of intelligence"

IHME RIPPILEIRILLÄ: Henget puhuivat ja nuorukainen koki herätyksen!

Tänään ajattelin purkaa mielessäni heränneitä ajatuksia eräästä eilisen iltapäivälehtien uutisoimasta globaalisti tärkeästä tapauksesta.

ILTALEHTI 15.2.2007

Syyttäjä: Piereminen päin kasvoja ei ollut rikos

Rippikoululeirin isoinen ei joudu syytteeseen siitä, että hän pieraisi päin rippikoululaisen kasvoja rippikoululeirillä Iisalmessa viime kesänä.

17-vuotiaan nuorukaisen tehtävänä oli varmistaa, että oppilaat heräävät aamuisin. Kun yksi poika ei herännyt, isoinen pieraisi hänen kasvojensa edessä.

Herätetty itse ei halunnut nostaa rikosjuttua asiasta, mutta hänen vanhempansa veivät sen poliisitutkintaan. Heidän mielestään kyseessä oli sukupuolisiveellisyyttä loukkaava teko.

Ei herättänyt pahennusta

Ylä-Savon kihlakunnansyyttäjä totesi päätöksessään, että ollakseen rangaistava sukupuolisiveellisyyttä koskeva teko vaatii, että se on tehty julkisesti. Leirin osallistujat on kuitenkin valittu, joten teon kohteena ei ollut ennalta määräämätön joukko ihmisiä. Teko ei myöskään aiheuttanut pahennusta, koska uhri itsekin piti sitä vitsinä.

Asiasta kertoi Iisalmen Sanomat torstaina.

----------------------------------------------------

Ohitin uutisen aluksi sitä sen kummemmin pohtimatta, mutta jonkinmoinen jälkimaku siitä jäi ja rupesin pohdiskelemaan erinäisiä asioita tuohon uutiseen liittyen.

Ihmettelen suuresti tämän naamalle pierryn yksilön vanhempien toimia. Eivätkö he ole ikinä olleet lapsia tai teini-ikäisiä, vai onko jo seniiliys iskenyt? Varmasti heidän nuoruudessaankin naamoille piertiin ja hurjimmat saattoivat jopa läiskytellä peniksiään nukkuvan toverin naamalle ilman sen kummallisempaa seksuaalista merkitystä. Voihan tietenkin olla, että naamalle piereskelyllä on kyseisen pariskunnan makuukammarissa eroottinen funktio.

Uutisen lopussa sanotaan, että itse naamapieru-uhri oli tulkinnut tilanteen vitsiksi, eikä täten halunnut asiasta tehdä numeroa. Vanhemmat tosin päättivät auttaa tuota märkäkorvaista jälkeläistään, joka ei vielä nuorison edustajana ymmärrä omaa etuaan. Nyt oikeus on puhunut: tilanteessa ei tapahtunut rikosta, mutta onneksi sentään asiasta on tehty kansallisen tason uutinen.

Vaikka itse uutisessa ei uhrin nimeä mainitakaan, niin oletettavasti uhrin tutut, tuttujen tutut sekä tuttujen tuttujen tutut tietävät kuka tämä pierukasvoinen nuorukainen on ja varmasti hänelle myös huumorisävytteistä palautetta asiasta antavat. Jos tämä asia ei ollut nulikalle aiemmin mitenkään arka aihe, niin nyt siitä ainakin on sellainen tulossa. Hänen vanhempansa ovat laupeudessaan ja oikeudenjanossaan sen hänelle suoneet. Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla.

Vielä lopuksi muistelmia omasta rippikoulustani: Syrjäkyläläisistä koostuva rippikouluryhmämme oli hyvin pieni ja meillä oli vain kolme isosta. Kolme toinen toistaan ihanampaa nuorta naisen alkua, joiden huomiosta olisin antanut kaikkeni, mutta eiväthän he edes pieraisseet minuun päin.

GONE TO THE FUTURE, BABY!

Haluan matkustaa ajassa. Odotan tulevaa ja haikailen takaisin menneeseen. En ole juurikaan ollut nykyisyyteen tyytyväinen sitten lapsuusaikojeni. Tästä syystä aikamatkailu kiehtoo mieltäni suunnattomasti.

Käytännössähän aikamatkailu on mahdollista. Sitä tapahtuu kokoajan. Maallinen soutuveneemme kun lipuu tässä elämän virrassa ajannopeudella. Eikö sekin voida laskea jo matkaamiseksi. Peruuttaminen tai virran nopeuttaminen lienee kuitenkin vielä ja kenties aina pelkkää fantasiaa.

Jos aikamatkailun manipulointi joskus mahdollistuukin, niin se ei uskomukseni mukaan tule ikinä olemaan valtaväestön harraste: muutoinhan merkkejä näistä tulevaisuuden seikkailijoista olisi nähtävillä nykypäivänä ja menneisyydessä. Aivan varmasti joku tulisi menneisyyteen muuttamaan omaa nykypäiväänsä tai muuten vain haluaisi tulla kerskailemaan yleisölle tulevaisuuden ihmisen statuksellaan. Ja joku keinottelija voisi tuoda aikakoneen tekemiseen tarvittavan teknisen tiedon nykypäivään tai jopa kauemmas menneisyyteen, jolloin aikakoneen keksiminen ei olisi enää huomisen haave. Ehkä siitä kilpailtaisiinkiin, kuka vie aikakoneen valmistamisen kauemmaksi menneisyyteen. Täten jos aikakone keksittäisiin ja aikamatkailu tulisi yleiseksi huviksi, olisi aikamatkailu jo nykypäivää ja olisi ollut sitä jo eilenkin.

Alunperin aikakoneen keksiminen voisi tapahtua niin, että joku kyseisen aparaatin oikea keksiä uurastaisi yhdessä aikajatkumossa aikamatkailu-alan opintojen parissa ja lopulta kehittäisi tavan liikkua ajassa vapaasti, sen jälkeen hän voisi palata menneisyyteen ja kertoa itselleen tiedoistaan olennaisimmat kohdat, jolloin tämän henkilön ei tarvitsi enää hankkia suunnatonta tietämystä ja aikakoneen keksiminen tapahtuisikin suhteellisen kivuttomasti.

Haluan vielä tämän viestin lopuksi ottaa yhteyttä noihin tulevaisuuden tallaajiin:

10.2 2007
Osmo tässä terve

Mitäs tuumaisitte semmoisesta jos kävisitte vähän pyörähtämässä täällä menneisyydessä. Sanotaanko nyt vaikka vuodessa 2007. Tänä iltana ei vielä oikein passaa, mutta kerron tarkemman ajankohdan ja paikan ilmoitan myöhemmin. Ei varmaan tuota teille kumminkaan ongelmia vaikka ilmoittaisin teille tämän omasta näkökulmastani kiireellisellä aikataululla. Onhan teillä sentään aikaa vuosisatoja ellei tuhansiakin katsella reittihausta, että missä tämä tämmöinen paikka nyt onkaan

Terveisin nimim. Eilisen teeren poika

Sitten kun minut haetaan, kirjoitan asuntoni seinään "GONE TO FUTURE, BABY!" ja siitä ihmiset tietävät, että olen mennyt toiseen aikaan.

"Rakastelen kuin pyromaani: Panen sut tuleen" - Ajatuksia lyriikoista

Ihmisiä on tasan kahdenlaista tyyppiä: niitä jotka kuuntelevat kappaleiden sanoituksia aktiivisesti ja niitä jotka eivät. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Minulle laulu toimii kappaleessa enemmänkin instrumenttina eikä minua hirveästi haittaa jos sanoituksilla ei yritetä mullistaa maailmaa eikä kikkailla muutenkaan. Sen sijaan yritykset tällaiseen maailman mullisteluun voivat johtaa kohti katuojaa. Tökeröt sana- tai ajatusleikit pistävät korvaan ja kliseiset kielikuvat vituttavat varsinkin jos lyriikoilla ollaan selvästi lähdetty hakemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Näistä muita paremmista sanoittajista erikoismaininnan ansaitsee ainakin Apulannan Toni Wirtanen joka on ainakin menneinä vuosina esiintynyt lehdistön sivuilla taiteellisena sieluna joka kirjoittaa pelkkää tunteen paloa ja kärsimystä. En tiedä kuinka tosissaan omaa taiteilijuuttaan mainostaa mies joka kirjoittaa näinkin omaperäisiä lauseita kuin, "kivusta nautintoon matkaa on pelottavan vähän" sekä "kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla". Ainakin minua taiteilijan statuksen itsetunnustaminen ärsyttää enemmän kuin riittoisasti! Ja mitä vittua se W tekee sen sukunimessä? Melko keinotekoista koreilua.

Vaikka tällainen sanoituksilla runoilu usein mua vituttaakin niin olen päässyt runouden sisään juurikin sanoitusten kautta. Hyvä runo on vähän kuin hyvä stand up -komiikan akti: siinä sanotaan jotain minkä itsekin tietää, muttei ole itse niin ajatellut aikaisemmin. Toisin sanoen sanotaan jotain vanhaa uudella tavalla.

Ennen tätä runollista oivallustani pidin lähes kaikkea runoutta täytenä paskana, varsinkin omiani, mutta onnistuin siltikin synkeässä menneisyydessäni kirjoittamaan yhden varsin onnistuneen runon.

RUNOT ON PASKOJA (RUNO)

runot on paskoja
runoilijat on vain epäonnistuneita kirjailijoita
useimmiten runoilijoilta puuttuu itsekritiikki

vuosikaudet kirjoitin paskoja runoja
luulin, että vika on minussa
kunnes tajusin
Runot on paskoja
en minä
Runot on paskoja

En ole runoilija
parta tuskin kasvaa
ja pidän puhtaasta tukasta

kirjoitan runokirjan ja halveksin itseäni
makaan omassa virtsalammikkossani
sillä haluan kusta jokaisen runoilijan päälle
runoilijat ovat teeskentelijöitä
tekotaiteellisia paskoja

baskeri päähän ja patonki kainaloon
Pariisi here I come
je t’aime
je t'aime

Mainiosta rocklyriikasta haluaisin vielä nostaa esille kaksi englannin kielistä helmeä:
"I teach you to learn" - Zakk Wylde siis opettaa meitä oppimaan.
"Killed by death" - Lemmy Kilmister laulaa kuoleman tappamasta.

Poliittisen aktiivisuuden perimmäiset vaikuttimet dialogimuodossa

TOVERI: Kävin eilen jossain kuppilassa ja huomasin varsin pian, että kaikki muut siellä oli jotain poliittisesti aktiivisia nuoria. Mikähän lie demarinuorten kantapaikka sekin lie oli..
OSMO: Vittu mua ärsyttää kaikki poliittisesti aktiiviset nuoret!
TOVERI: Mikähän kumma oikein saa nuoren ihmisen ryhtymään politiikkaan?
OSMO: Varmaan se, että sais pillua.
TOVERI: Niin. Mutta kyllä minäkin jollain tavalla ymmärrän sen, että nuoriakin kiinnostaa ajaa itseään kiinnostavia asioita, mutta politiikkaan kumminkin liittyy aina se muidenkin asioiden ajaminen ja yleensä vielä oman puolueen kannan ajaminen omista mielipiteistä riippumattakin. Olisi järkevämpää jos eduskunta koostuisi vapaista kansanedustajista jotka pääsisi sinne omilla ja vain omilla äänillään, eikä siihen vaikuttaisi puoluetausta.
OSMO: Aikamoista paatosta, en jaksanut kuunnella.. Ehkä minunkin pitäisi ryhtyä poliitikoksi.
TOVERI: No? Mistä moinen mielenmuutos?
OSMO: No jos vaikka sais pillua.

Tutkimus: Loukkaukset ja hymiöt tekstipohjaisessa henkilökohtaisessa viestinnässä

Johdanto:
Viimeaikaikaisissa keskusteluissani erilaisilla tekstipohjaisilla viestimillä olen törmännyt hymiöiden autuaaksi tekevään vaikutukseen. Periaattessa hymiöloppuisessa lauseessa voidaan sanoa mitä vain aina henkilökohtaisuuksiin menevistä loukkauksista lähtien ilman, että niillä on tekstisisältönsä kaltaista vaikutusta. Tutkimuksessani otankin selvää, toimiiko periaate käytännössä.
Tutkimuksessani olen lähettänyt tutkimukseen osallistumisestaan tietämättömälle 500 sadalle miehelle ja naiselle sukupuoleen viittaavan loukkauksen jonka perässä on hymiö :D, sekä 500 sadalle ilman hymiötä.

1. NAISET:
Lausahdus, "Painu vittuun saatanan kusilutka :D", aiheutti naispuolisessa tutkimusryhmässä:
0,4 %:lle huvittuneisuutta.
36.3 %:lle raivoa.
63.3 % Väkivaltaista raivoa, sylkemistä sekä raapimista pitkillä kynsillään.
Sama lausahdus ilman hymiötä aiheutti prosenttiluvuiltaan lähestulkoon samat lukemat. Vain huvittuneisuuus hävisi täysin.

2.MIEHET:
Lausahdus, "Haista vittu saatanan löysäkullinen homo :D" aiheutti tutkimukseen osallistuneissa miehissä:
5%:lle huvitusta
34%:lle raivoa
35%:lle väkivaltaista raivoa ja kuolemalla uhkailua
26%:lle alakuloa mietteiden ajauduttua löysään kulliin tai salattuun homouteen, joissain tapauksissa molempiin.
Raivoa tunteneissa miehissä saattoi myös olla löysäkulleja tai homoja, mutta mikään tutkimustulos ei todista ettei löysäkulleista ja homoista löydy vittumaisia raivoajia.

Hymiön jättäminen pois miesten loukkauslauseesta aiheutti lähestulkoon 100 % väkivaltaisen raivon sekä kotiosoitteeni kyselyitä sun muita asiattomuuksia. Alakulo ja synkeät mietteet säilyivät kuitenkin raivon allakin.

3. Yhteenveto:

Naisissa tutkimustulos puhui selkeää kieltään. Vaikka naiset ovat hymiöiden selkein kohderyhmä ja suurin yksittäinen hymiöiden kuluttajaryhmä, on heillä vaikeuksia huomata hymiöitä ja kokea lausetta tekstisisältöään kevytluonteisemmaksi. Yksikään naisista ei aikonut puhua tutkimusryhmän ainoan jäsenen kanssa enää ikinä.

Miehille hymiön käytöllä on selkeästi suurempi merkitys kuin naisille, vaikka "OIKEA MIES ei hymiöitä käyttelekään" (Holopainen 2006). Osa tutkimusryhmästä kielsi käyttävänsä hymiöitä ikinä ja jotkut jopa kutsuivat niitä leikkisästi "homioiksi." Joku älypää jopa ihmetteli miksi hymiöt ovat hymiöitä kun niilla voi ilmaista muitakin ilmettä kuin hymyä, "miksei niitä kutsuttaisi ilmiöiksi (Pekka 2006)?"

(Termillä "homo" tarkoitetaan tutkimuksen useimmissa kohdissa kansankieleen juurtunutta ivaa eikä suinkaan homoseksuaalia, paitsi niissä kohdin joissa sitä nimenomaan tarkoitetaan. )

Lähteet:
Holopainen, Taisto 2006. Suurmestari, Valtakunta, 3.4.2006 Ranua
Pekka, Insinööri 2006. Insinööri, 2.4.2006, Vantaa.