Älymystön älykkäät keskustelut

Helsinki on täynnä kahviloita. Toiset ovat Esson ja toisen jotain muita kahviloita. Muissa non-Esson kahviloissa ei puhuta jakopäänhihnoista eikä nokka-akseleista vaan siellä puhutaan ylevämmistä asioista. Asioista joista tavallinen kaduntallaaja - Esson kahvilan lattian tallaajasta puhumattakaan - ei ymmärrä hölynpöläystäkään. Sivistymättömät siat!

Itsekin sivistymättömänä sikana ärsyynnyn suunnattomasti jos kuulen viereisestä kahvilan pöydästä kovaäänistä keskustelua Epikuroksen hedonismiopista tai Saksan yksiöiden korkeista hinnoista. En usko, että moiset keskustelun aiheet voivat oikeasti kenenkään sisintä niin kovasti kutkuttaa, että niistä itse aiheen takia olisi mukava keskustella. Motiivina noissa keskusteluissa on vain oman sivistystason esiintuominen ja sillä briljeeraus, mutta minuun moisilla sanahelinöillä tehdään yhtä mieletön vaikutus kuin ylisuurilla subwooffereilla varustetulla datsunilla kaahailu Haukiputaan keskustassa.

Jos minun pöydässäni joskus joku haluaa keskustella filosofiasta tai jostain muusta niin älykkäästä aiheesta, ettei se liity, eikä ole ikinä liittynytkään minun elämääni millään tavoin, voin esittää jommankumman kahdesta suurimmasta filosofisesta kysymyksestä: 1. Mikä on elämän tarkoitus? tai 2. Haluatko kuolla?

Oikeastihan itsensä sivistäminen olisi järkevää ja ehkä jopa mukavaakin, mutta tarviiko sitä kokoajan istua kahvilassa ryystämässä lattea tai muuta hienostokahvia ja ölistä älykkyyksiä? Hippien hommaa on semmoinen.

Tämäkin viesti on ylevien keskusteluaiheiden lailla silkkaa itsekorostusta ja tarkoituksenani on päteminen.